Veitsen terällä ja turvan mitalla

Kuka? Ari Moilanen, 48
Kotipaikka: Vihti
Perhe: Vaimo Minna, lapset Jere, 15 ja Pia-Maria, 14
Ammatti: Raviohjastaja
Ura raviohjastajana numeroin: 38 024 starttia, joista 4 729 ykkös-, 4 000 kakkos- ja 3 663 kolmostilaa. Voittosumma yhteensä 15,5 miljoonaa euroa.

Hurjan lajin taitajalta vaaditaan rauhallisuutta, sanoo raviohjastaja Ari Moilanen.

 

Kuka koskaan on istunut ravikärryjen kyydissä täydessä kilpailuvauhdissa, tietää, mitä on totaalinen keskittyminen. Kun hevosryhmä pakkautuu ympärille tiiviiksi ryhmäksi, kavioiden kumu ja ropisevana lentävä hiekka täyttävät kaikki aistit, ei tee mieli miettiä kauppalistaa. Vieressä vain senttien päässä hakkaava hokkikengin varustettu kaviopari ja niskaan hönkivä peesaajaan puuskutus pitävät varmasti tässä hetkessä.
"On ajaminen vaarallistakin. On koko ajan senttimetreistä kiinni, hakaavatko pyörät yhteen tai nappaako hevosen jalka toisen kärryyn" Ari Moilanen selvittää.
Ravikolarit ovat lähes kolmekymmentä vuotta kilpaa ajaneelle miehelle, elleivät nyt ihan arkipäivää, niin tuttuja kuitenkin.
"En jää niitä muistelemaan, eikä ole tullut kilvanajokammoa" Moilanen vastaa, vaikka on juuri palannut sairaslomalta, niinikään ravikolarin seurauksena. Moilasen ajokki kaatui Lappeenrannan raveissa syyskuussa, lensi miehen päälle ja irrotti lennollaan Moilasen solisluun paikoiltaan.
"Nyt olen taas kunnossa. Solisluun kiinnittäneet naulatkin on jo poistettu."
Hurjistakin kokemuksistaan huolimatta Ari Moilanen ei halua korostaa ravien vaarallista luonnetta. Hän sanoo, että mitä enemmän ravilähdössä on ammattikuskeja, sitä pienempi on kolareiden mahdollisuus.
"Kokeneet ohjastavat lukevat tilanteita ja toimivat ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Usein kolarit ovat varusterikon seurausta, joten siinä on pieni hetki aikaa ennakoida, jos hevonen uhkaa kompuroida irronneeseen jalkasuojaan tai rikkonaiseen pyörään."
Moilasen viimeisin kolari edusti miehen mukaan sitä harvinaisinta, täysin puun takaa tullutta tilannetta: hevonen kompuroitsi omiin jalkoihinsa. Sitä on paha ennustaa, vaikka takana olisi 37 000 ajettua ravilähtöä kuten Moilasella.
Ari Moilanen sanoo, että raviohjastajan paras ominaisuus on rauhallisuus. Siltikin, vaikka raveissa pitää ajaa kovaa ja tehdä ratkaisuja nopeasti.
"Rämäpäisyys ei ole hyvästä, ja se ominaisuus on itsestänikin vuosien varrella karissut. Maltti auttaa tietenkin myös muutoin hevosten kanssa toimiessa."
Heti toiseksi tärkeimmäksi ohjastajan hyveeksi Moilanen nimeää taktikointitaidon. Se koostuu siitä, että kuski tuntee kilpakumppaninsa, niin hevoset kuin näiden ohjastajat. Lähdössä on huikeasti helpompi pärjätä, kun tietää, että kaveri tekee useimmiten ratkaisunsa toisella puolikkaalla tai että tämän hevonen tekee hurjan loppukirin. Vaikean yhtälöstä tekee tietenkin se, että kaikki muutkin maamme kärkiohjastajat, esimerkiksi Kultakypärä-kampanjan kuskit, hallitsevat saman pelisilmän.

Työparina oma vaimo

Ari Moilasen Minna-puoliso tekee miehen mukaan pariskunnan Vihdin tallilla "lähes kaiken muun paitsi ajaa kilpaa". Minna Moilanen treenaa tallin kahdeksaa asukkia, ja osallistuu täysipainoisesti tallin pyörittämiseen. Moilasten 11 hehtaarin tilalla ei ole palkattuja työntekijöitä. Metsämaisemaista tilaa kiertää 800 metrin harjoitusrata. Puolen kilometrin loivasti nousevalla hiittisuoralla "saa hyvin pollen puuskuttamaan". Tytär Pia-Mariakin on hevostyttö, ja ajaa kilpaa poniluokissa.
Vapaa-aikaa ei Moilasilla hevosenpidon ohella juuri jää, sillä kun työmaa on kotona, tekemistä on aina. Hevosten kanssa työskentely on kuitenkin verissä, sillä muuta työtä ei Moilanen ole tehnyt. Hän varttui Lappeenrannassa, missä heti raviradan valmistuttua ja ensimmäisten tallinpitäjien ilmestyttyä sen kupeeseen löytyi mieluisin ajanviettopaikka. Kolmetoistavuotias Ari Moilanen viihtyi koulun jälkeen kaiken ajan Risto Lankin tallilla. Opiskelut eivät sen jälkeen kiinnostaneet, vaan mies antautui hevosten vietäväksi. Hollannissakin hevosia treenannut Moilanen on pitänyt Vihdin tukikohtaansa nyt neljä vuotta.
Ari Moilanen on jo pitkään ollut Suomen menestyneimpiä ohjastajia ja valmentajia. Tulevaisuuden haaveitaan hän ei luettele, vaan toivoo uran jatkuvan samaan suotuisaan malliin. Suuren kiitoksen ammatinvalinnan kestävyydestä hän antaa Minna-vaimolleen. Raviammattilaisen työ on menevää, jokapäiväistä ja työpäivät venyvät usein yöhön.
"On helpompi lähteä joka ilta raveihin, kun toinenkin tietää, mitä se on. Monelta harmilta tässä varmasti säästyy. Tietenkin nyt, kun lapset ovat isompia, menemme Minnan kanssa raveihin useimmiten yhdessä."