"Kunpa ravit eivät päättyisi koskaan"

Kuka? Harri Koivunen
Ikä: 48
Perhe: Puoliso Mia, pojat Olli, 13, ja Tommi, 11
Kotipaikka: Turku
Ravialalla toimii: Valmennustallin pitäjänä Turun Metsämäen raviradalla, lainaohjastaja
Ura raviohjastajana numeroin: 28 671 starttia, joista 2 888 voittoa, 2 977 kakkos- ja 3 036 kolmostilaa. Voittosumma yhteensä yli 7,5 miljoonaa euroa. (Statistiikkatilanne 30.9.2009)


Harri Koivusen 48, matkapuhelin tuuttaa varattua. Aamu puoli kahdeksasta lähtien miestä tavoittelevat hevosenomistajat: ajaisitko meidän ruunaa viikon päästä Lahdessa? Mahtuuko talliisi valmennettavaksi tällainen varsa? Mikä tammaa vaivasi viime startissa, onko se jo parempi? Piip, mies, vastaa puheluun toisensa jälkeen hands free -laitteella, sillä käsien on jäätävä työpuheluita puhuessa vapaaksi. Teorian kanssa samaan aikaan kun hoidetaan myös käytäntöä.
Koivunen vastaa tallinsa parhaan hevosen, Ribauden, rattailta aurinkoisenkirpeänä syysaamuna. "Vähän vetoja ajettiin tuolla metsässä. Ei enempää, kun lauantaina on startti." 
Harri Koivunen juttelee hyväntuulisen oloisesti, vaikka on selvästi kiireinen mies. Haastattelun aikana hän ojentaa Ribauden ohjat tallityöntekijälle, ja vastaanottaa samalla toiset samanmoiset, hyppää uusille kärryille ja maiskauttaa seuraavan ajokin liikkeelle. Pian puhelua taustoittaa leppoisanrytmikäs kavioiden kumu ja hiekan rahina harjoituskärryjen pyörien alla.

Ei enää kortinpeluuta
"Sitähän tämä on, jatkuvaa kiirettä ja menemistä paikasta toiseen. Tehokkuusajattelu on tullut mukaan myös raviurheiluun. Koko ajan pitää tulla voittoja ja menestystä. Sen vuoksi on tehtävä paljon työtä" Harri Koivunen selostaa ja kuvailee työpäiväänsä: aamulla hevosia ajamaan, päivällä pikainen piipahdus kotona, sitten raveihin, josta tullaan kotiin puolenyön aikaan. Aamulla sama savotta alusta.
Koivunen aprikoi, että jos aloittaisi uransa raviohjastajana ja -valmentajana nyt, olisi se verrattoman paljon vaikeampaa kuin kolme vuosikymmentä sitten.
"Kun aloitin oman tallinpidon aikanaan Porissa, olivat ensimmäiset vuodet silkkaa eloonjäämistaistelua. Vaikka menestystä ei heti tullut, sai aloitteleva valmentaja silti virheensä anteeksi. Nykyään virheitä tekevä valmentaja pannaan kyllä koville. Odotukset ravialalla ovat muuttuneet. Menestystä pitää tulla heti."
Harri Koivunen muistelee kaiholla entisaikoja, kun ala ja maailma muutenkin oli rauhallisempi.
"Tässä tuoksinassa se tärkein eli hevonenkin vähän unohtuu. Ennen hevonen oli arvokas sinänsä, menestyi se tai ei. Ja ajankäyttö oli aivan muuta. Sitä saatettiin istahtaa hevosen viereen jakkaralle pohtimaan, että mitäkö tehtäisiin. Nyt treeniä pitäisi tehdä liukuhihnahommana. Takavuosina ei myöskään ollut tavatonta, että kesken työpäivän lätkittiin vähän korttia tallituvassa. Nyt sellainen ei tulisi kenellekään edes mieleen."
Kysymykseen siitä, mikseivät raviammattilaiset sitten hidasta tahtia ja tee vähemmän töitä, Koivunen toteaa:
"Mahdotonta. Suomen palkintotasolla ei onnistu sellainen, että olisi vain muutama hevonen, jolla kilpailee. Ei sillä elä. Tietenkin unelma olisi, että tallissa olisi viisi huippuhevosta, joilla menestyy aina, mutta sellaista ei vain tapahdu."

Fiilistelijä viimeisen päälle
Kaksikymmentä vuotta Turussa valmennustalliaan pitänyt Harri Koivunen herkeää menneiden muistelusta ja korostaa, että rakastaa valitsemaansa lajiaan edelleen, niin muuttunut kuin se onkin. Palo hänen sisällään syttyy vieläkin, kun lähdön esittelymarssi kajahtaa raviradan kaiuttimista.
Harri Koivunen ihastui raveihin lapsena, kun asui perheensä kanssa liki Porin ravirataa. Pikkupoikana hän livahti raveihin usein, ja oli tuttu näky ratatalleilla auttelemassa.
"Ravit olivat 1970-luvulla Porissa pop. En osaa selittää sitä kiinnostuksen määrää enkä edes syytä, mutta jotain siinä oli. Seurailin ravitallien elämää ja viehätyin siitä, se oli aivan oma elämänmuotonsa. Ajattelin, että voiko tuollaista ollakaan. Muistan ravi-iltana aina toivoneeni, että kunpa nämä ravit eivät päättyisi ikinä!"
Teini-ikäisenä Koivunen osti oman hevosen, jota valmenteli ratatallilla. Pikkuhiljaa hän sai valmennettavakseen myös muiden hevosia. Taidot hän oppi kokeneemmilta. Ylioppilasvuoden jälkeen pidetty välivuosi hevosten parissa venyi lopulta elämän mittaiseksi, eikä hevosiin hurahtanutta miestä enää opinnot odottaneet.
Nyt Koivunen on menestynyt valmentaja ja kuski, jolla on meriittilistallaan mm. Ravikuningas Pette ja Derby-voittaja Ribaude.
Kiihkeän työrytminkin kanssa mies on oppinut elämään. Ravittomana päivänä mies lopettaa työt neljän maissa, polkaisee pyörällä kilometrin päässä sijaitsevaan kotiinsa ja suuntaa lenkille tai sulkapalloilemaan. Tai poikiensa kanssa TPS:n jalkapallo- tai jääkiekko-ottelua seuraamaan. Lauantaisin Koivusen tallilla vietetään tykkänään vapaapäivää: vain yksi työntekijä käy ruokkimassa hevoset, muuten lepäillään. Tosin Koivunen usein onkin lauantait ajamassa V75-raveissa.
Kun Harri Koivuselta kysyy, mikä on ollut uralla paras hetki, hän ei luettele suurkilpailuvoittojaan.
"Toki ne ovat mahtavia, mutta minä saan joskus sen parhaan fiiliksen paljon arkisemmista tilanteista. Jos vaikka hevonen, jonka kanssa on ollut vähän vaikeuksia, tulee kolmanneksi, se voi olla huippuhetki minulle."
Koivunen tunnistaa vanhemmassa Olli-pojassaan samoja oireita kuin itsessään poikasena.
"Poika on todella innostunut hevosista. Hänen tulevaisuutensa näyttää siis luvattoman huonolta, sillä tunnistan hänessä itseni" Koivunen leukailee. "Kaikenlaista muutakin virikettä olen koettanut kyllä tarjota, mutta hevoset kiinnostavat eniten."