"RAVIALA SOPII ROHKEILLE"

Kuka? Mauri Jaara, 51

Kotipaikka: Oulu

Perhe: Avopuoliso Johanna, lapset Noora,10, ja Niko,7. Antti-poika, edellisestä liitosta.

Ammatti: Raviohjastaja-valmentaja

Ura raviohjastajana numeroin: 17 121 starttia, joista 2439 voittoa, 1914 kakkos- ja 1697 kolmossijaa. Voittosumma yhteensä reilut 4 190 000 euroa.

Statistiikkatilanne 31.8.2009.


Mauri Jaara siirtää raviammattilaisen taitojaan myös nuorille.

Mauri Jaara, 51, ajaa joka aamu kotoaan Oulusta Pohjois-Suomen Hevosurheilukeskukseen Ruukkiin, työmaalleen. Siellä odottaa treenausta parikymmentä hevosta. Kuudenkymmenen kilometrin matkan aikana mies juttelee kännykässä hevosenomistajien kanssa. Jonkun hevonen on edistynyt suotuisasti, toisella on jalkavaivaa, kolmatta pitäisi ilmoittaa ensi viikolla Ruotsiin raveihin.
"Hevosenomistajat ovat oppineet, että minut saa parhaiten kiinni aamuseitsemän jälkeen. Keskustelen omistajien, siis asiakkaitteni, kanssa oikein mielelläni. Onhan meillä yhteinen tavoite" ravivalmentaja muotoilee.

Ravivalmentaja-ohjastaja Mauri Jaaran työkuviot noudattelevat samaa linjaa kuin kollegoiden kautta maan: päivät treenataan hevosia, illat ja viikonloput kilpaillaan. Väliajalla istutaan paljon autossa, sillä raviammattilaisen on kierrettävä maata ja naapurimaitakin taajaan, jotta pieninä palasina kaviourilta löytyvä leipä saataisiin kokoon. Etenkin Pohjois-Suomessa päämajaansa pitävä raviurheilija saa reissata vähintäänkin tarpeeksi.

Erikoista Mauri Jaaran työssä kuitenkin on, että hän on päivittäin tekemisissä alan opiskelijoiden kanssa. Jaara pyörittää ravivalmennustoimintaansa Ruukin maatalousoppilaitoksen tiloissa. Se tuo lisäväriä päivittäiseen työhön. Luentoja ja teoriatunteja ravivalmentaja ei pidä, mutta antaa omastaan sen tärkeimmän. Ravialan oppii vain tekemällä.
"Kymmenittäin opiskelijoita käy tässä tallilla läpi vuoden. Opastan heitä käytännön työssä: valmennuksessa, hevosen käsittelyssä ja ruokinnassa, kengityksessä... kaikessa, mitä raviala voi pitää sisällään."
Opiskelijat pääsevät seuraamaan likietäisyydeltä kokeneen ja menestyneen hevosmiehen ammatinharjoittamista. He myös seuraavat kisamatkoille ja saavat näin tutustua myös kilpailutoiminnan sapluunoihin. Mauri Jaara korostaa, että "oppi-isänä" toimiminen ei ole vain hevosmiestaitojen ja ravirutiinien välittämistä. Mukana on syvällisempääkin vastuuta:
"Moni opiskelija on tullut tänne suoraan peruskoulusta. Sen ikäiset tarvitsevat kannustusta ja rohkaisua. Eivät kaikki siinä vaiheessa tiedä, miksi aikovat isona. Ehkä se on tämä ala, ehkä ei. Keskustelen nuorten kanssa paljon, ja kerron mielelläni omasta urastani ja omista valinnoistani. Toivon sen rohkaisevan nuoria jatkamaan ravien parissa."

Hakupaperi unohtui käsilaukkuun

Muhokselta lähtöisin oleva Mauri Jaara on ollut ravimies koko ikänsä. Hevosrakkauden hän peri isältään. Hän ei ole tehnyt hevoshommien lisäksi koskaan muuta työtä. Käytännön työn lisäksi hän on hakenut pätevyyttä Ypäjän Hevosopistosta. Hilkulla kuitenkin oli, ettei Jaarasta tullut sähkömiestä.
"Hain Oulun ammattiopiston sähkömieslinjalle. Isän sisko, joka oli keittäjänä koululla, sai tehtäväkseen viedä hakupaperini. Mutta hän unohti paperit käsilaukkuunsa! Kyllä niillä papereilla olisi sisään päästy. Välillä naurattaakin, että olikohan se hyvä vai huono kohtalonisku, se unohdus."
Kovin suurta kaunaa ei Mauri Jaara tädilleen tämän muistamattomuudesta kanna. Raviammattilaisuus on elättänyt ja tuonut menestystä. Jaara on voittanut Kriteriumin, Suomen Mestaruuksia ja kovapalkintoisia kisoja ulkomailla, niin lainakuskina kuin omilla valmennettavillaankin.
Jaara tuumii kuitenkin, että ala on kova ja fyysisesti raskas. Matkatyö vie veronsa, ja talouden suhdanteet näkyvät asiakaspulana. Jaara sanoo, että raviammattilaisuutta voi verrata muuhun palveluyrittämiseen.
"Paitsi menestys radoilla, myös hyvät suhteet hevosenomistajiin, ovat parasta mainosta. Mielestäni raviohjastajien suhtautuminen asiakkaisiin on viime vuosina kokenut muutoksen. Koko ajan paremmin ymmärretään, että tämä on palveluammatti."
Mauri Jaara on silminnähden tyytyväinen uravalintaansa. Nyt on meneillään yhdeksäs vuosi tallinpitäjänä maatalousoppilaitoksen tiloissa, ja valmentaja on järjestelyyn tyytyväinen. Työmäärä tuntuu sopivalta ja päivät oppilaitoksen hyörinässä mukavan vaihtelevilta. Kotirata Oulun Äimärautiokin saa suitsutusta "pohjoissuomalaisten Vermona". Oma kunto on pysynyt hyvänä liikuntaharrastusten avulla. Ja - hieman yllättäen - kengittämisen.
"Kengitän itse kaikki hevosemme. Jotenkin tuntuu, että selkä pysyy kunnossa, kun kengittelee joka päivä. Jos on taukoa, heti alkaa jomottaa" Jaara kertoo keinostaan välttyä raviohjastajien ammattivaivasta, selkäkivusta.

Työvuosia on vielä jäljellä runsaasti, mutta Mauri Jaara on miettinyt jo pitkälle tulevaan. Kotona Oulussa odottaa muutaman hevosen talli toistaiseksi tyhjillään. Sinne Jaara siirtä ravitoimintansa "sitten joskus" kun eläkeikä lähestyy.
Hevosystäviä Jaaran perheessä on enemmänkin. Puoliso Johanna työskentelee Äimäraution raviradan toimistolla ja poika ratamestarina. Noora-tyttö harrastaa ratsastusta. Kotitallille onkin tulevaisuudessa varmasti luvassa asiantuntevaa apua näistä joukoista.