Kuva: Juhani Länsiluoto

Juhlapuheissa ja strategiapapereissa vilahtaa usein sana kilpailukyky. Vaikka ensin tuleekin mieleen kilpahevonen, niin käytännössä sillä tarkoitetaan sellaista yritystoimintaa, josta saadaan parempi taloudellinen tulos muihin verrattuna. Kilpailukyvyn parantaminen tapahtuu satsaamalla tutkimustoimintaan ja tuotekehitykseen.

On todettu, etteivät yritykset juurikaan pysty hankkimaan markkinoilta sitä panostusta, joka tarvittaisiin kehittämistyöhön. Siksi julkinen tuki on välttämätön käynnistäjä. On nimittäin havaittu, että julkinen rahoitus lisää yritysten tutkimus- ja kehitysinvestointeja.

Näin on tapahtunut myös hevosalalla. Erilaiset EU-hankkeet ovat innostaneet hevoskasvattajia ja lisänneet toimeliaisuutta viime vuosina. Luultavasti myös ne kaikkein paikallisimmatkin pikkuhankkeet, joiden mielekkyyttä helposti tulee epäillyksi.

Arvioidaan, että vuosittain noin 200 hevosharrastajaa on alkanut toimia yritysmäisesti ja suunta näyttää jatkuvan. Nämä yritykset ovat työllistäneet yleensä 1-2 henkilöä eli itse yrittäjän ja yhden palkatun. Lukumäärä on kuitenkin merkittävä, sillä kysymyksessä ovat maaseudun ainoat lisääntyvät työpaikat. Ja kun on alkuun päästy, niin jatkoakin tavallisesti seuraa eli laajennus.

Globalisaatio on merkinnyt kansainvälisten markkinoiden aukeamista. Joillakin yrityksillä vienti on jopa kilpailukyvyn kasvun edellytys. Meillä ravi- ja ratsastusurheilu ovat sisämarkkinoita, joihin tarvitaan hevosia. Paitsi, että lämminveristen ravihevosten kasvattajille vienti on kyllä tärkeä kilpailukyvyn mittari.

Sisämarkkinoilla tarvitaan paitsi hevosia, myös erilaisia palveluja - ja elämyksiä. Matkailun puolella kuulemma melkein mikä tahansa supisuomalainen vitsauskin voidaan tuotteistaa elämykseksi kuten pyry, pakkanen, pimeys ja hiljaisuus, mutta hyttysiä ei sentään kai ole vielä onnistuttu myymään kenellekään.

Hevosalalla suomalaisuutta edustaa oma hevosrotumme suomenhevonen. Sen kasvatukseen on nyt ilmiselvä tarve panostaa, jotta myös kasvattajat pystyisivät paremmin satsaamaan jalostukseen. Samalla kasvatuksen kilpailukykyä saadaan kohennettua.

Jalostusoriiden ja -tammojen valinnassa tarvitaan sitä paljon puhuttua osaamista ja lisäksi hevosmiestaitoa. Viimeksi mainittua ei tosin voi hankkia kirjoista eikä kursseilta, vaan hevosia hoitamalla. Kasvattajille tämä taito karttuu kuin luonnostaan, kun hevosen kanssa ollaan sen syntymästä saakka.

Menestyksen avaimet ovat hevoskasvattajien talleissa. Kasvattamalla maassamme tarvittavat hevoset itse lisäämme hevosmiestaitoa ja sen seurauksena kilpailukykyä, joka on rahanarvoinen asia.

Terttu Peltonen